Lauantai 08.03.2014
Pojalla on ollut insuliinipumppu käytössä 3 vuotta. Pumppu hälyttää automaattisesti aina, jos esimerkiksi insuliini on loppumassa, patterit lopussa tai jos kyseessä on vaikka tukos. Tukoksen sattuessa insuliinin saanti on loppunut kokonaan ja pumppu sulkee itsensä automaattisesti ja asia pitää hoitaa heti.
Meidän tapauksessa koko pumppuhistorian aikana hälytys tukoksesta on tullut ainoastaan kaksi kertaa. Kunnes nyt viikonloppuna, hälytys tuli kaksi kertaa saman yön aikana. Huh hah hei, ei muuta kuin kaikki insuliinit ja kanyylit vaihtoon. Meneehän se yö niinkin. Syy tukoksiin ei selvinnyt, mutta eilen homma tuntui taas sujuvan paremmin. Muutamia korkeita sokereita lukuun ottamatta.
Miten tällaiset sattuvatkin aina öisin...
Pumppu on kuitenkin toiminut hyvin ja olemme siihen erittäin tyytyväisiä. Pumpun käyttöikä on noin viisi vuotta, josta yli puolet on siis jo mennyt. Uudet pumppumallit/vaihtoehdot käydään tietysti läpi, kun sen aika koittaa, mutta tämä malli, johon kuuluu sokerimittari/kaukosäädin on ollut erittäin loistava valinta. Poika on jo niin iso, että hän on tietysti nyt ihan eritavalla itsekin mukana pumpun valinnassa, kuin ensimmäistä pumppua valitessamme. Hänhän sitä pääasiassa itse käyttää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diabetes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diabetes. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. maaliskuuta 2014
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Kuumeessa
Keskiviikko 19.02.2014
Pojalla on ollut jo viisi päivää kuumetta ja kova yskä. Se ei tee hyvää sokeriarvoille. Pumppuhoitoinen diabetes on toki helpommin hallittavissa, kuin monipistoshoidossa. Pumpun kanssa insuliinin määrää pystyy säätelemään nopeallakin rytmillä tarpeen mukaan.
Sokerit on käytännössä kokoajan yli 10. Perusbasaalia on lisätty 20-30% ja välillä on korjailtu kynillä, mutta oikein mikään ei tunnu auttavan. Reippaasti poika on kuitenkin juonut - litratolkulla päivää kohden. Ruoka ei tahdo maistua, joten onkin sitten syöty sitä mikä menee parhaiten alas ja pieniä annoksia.
Tänään oli sattumalta myös rutiini käynti diabetespoliklinikalla ja siellä tuli samalla kuunneltua keuhkot ja tarkistettua korvat ja kurkku. Niiltä osin kaikki ok.
Tauti voi olla influenssaa... Syksyllä poika oli kuumeessa pari viikkoa, katsotaan miten pitkäksi tämä tauti venähtää.
Vatsatautia on ollut liikkeellä vähän väliä koko talven, mutta siltä olemme onneksi välttyneet. Toistaiseksi.
Pojalla on ollut jo viisi päivää kuumetta ja kova yskä. Se ei tee hyvää sokeriarvoille. Pumppuhoitoinen diabetes on toki helpommin hallittavissa, kuin monipistoshoidossa. Pumpun kanssa insuliinin määrää pystyy säätelemään nopeallakin rytmillä tarpeen mukaan.
Sokerit on käytännössä kokoajan yli 10. Perusbasaalia on lisätty 20-30% ja välillä on korjailtu kynillä, mutta oikein mikään ei tunnu auttavan. Reippaasti poika on kuitenkin juonut - litratolkulla päivää kohden. Ruoka ei tahdo maistua, joten onkin sitten syöty sitä mikä menee parhaiten alas ja pieniä annoksia.
Tänään oli sattumalta myös rutiini käynti diabetespoliklinikalla ja siellä tuli samalla kuunneltua keuhkot ja tarkistettua korvat ja kurkku. Niiltä osin kaikki ok.
Tauti voi olla influenssaa... Syksyllä poika oli kuumeessa pari viikkoa, katsotaan miten pitkäksi tämä tauti venähtää.
Vatsatautia on ollut liikkeellä vähän väliä koko talven, mutta siltä olemme onneksi välttyneet. Toistaiseksi.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Paha moka
Viime viikolla sain soiton diabeteskeskuksesta. Kihisin kiukusta... olivat mokanneet ja pahasti.
Pyytelivät kovasti anteeksi... sepä ei vaan paljon lohduta.
Sairaanhoitopiiristämme oli sosiaali-ihminen soittanut keskukseen ja kysynyt pitääkö tämä todella paikkansa, että meidän diabeetikkolapsen sisarusten leiri oli peruttu sen takia, ettei heitä makseta. Näin asia oli. Me valitimme asiasta keskukseen sekä omaan sairaanhoitopiiriimme.
Sairaalassa oltiin oltu näreissään asiasta - he todellakin ovat maksaneet kaikki sisarukset.
No eipä sitä asiaa enää pystytä korjaamaan ja keskuksesta sanoivat, ettei heillä ole tarjota edes korvaavia leirejä. Mutta jos tulemme uudelleen perheleirille myöhemmin, kun poika on vielä niin pieni, niin katsotaan sitten jos keksitään jotain korvausta...Sanoin että; "Ei tulla - tähän ensimmäiseenkin leiriin haettiin kolme vuotta." Ei meitä sinne enää uudestaan päästetä. Luultavasti meidän pitäisi alkaa hakea nyt jo nuorisoleiripaikkaa, jos haluamme, että poika pääsisi joskus sellaiselle. Olimme kaikki pettyneitä, kun kuulimme asiasta.
Lievästi sanottuna... nyt ketuttaa!
Pyytelivät kovasti anteeksi... sepä ei vaan paljon lohduta.
Sairaanhoitopiiristämme oli sosiaali-ihminen soittanut keskukseen ja kysynyt pitääkö tämä todella paikkansa, että meidän diabeetikkolapsen sisarusten leiri oli peruttu sen takia, ettei heitä makseta. Näin asia oli. Me valitimme asiasta keskukseen sekä omaan sairaanhoitopiiriimme.
Sairaalassa oltiin oltu näreissään asiasta - he todellakin ovat maksaneet kaikki sisarukset.
No eipä sitä asiaa enää pystytä korjaamaan ja keskuksesta sanoivat, ettei heillä ole tarjota edes korvaavia leirejä. Mutta jos tulemme uudelleen perheleirille myöhemmin, kun poika on vielä niin pieni, niin katsotaan sitten jos keksitään jotain korvausta...Sanoin että; "Ei tulla - tähän ensimmäiseenkin leiriin haettiin kolme vuotta." Ei meitä sinne enää uudestaan päästetä. Luultavasti meidän pitäisi alkaa hakea nyt jo nuorisoleiripaikkaa, jos haluamme, että poika pääsisi joskus sellaiselle. Olimme kaikki pettyneitä, kun kuulimme asiasta.
Lievästi sanottuna... nyt ketuttaa!
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Perheleiri 2012
Matka diabetesleirille alkoi hyvissä ajoin maanantai aamuna (16.07.2012). Matkaan varattiin aikaa lähinnä meikäläisen särkyjen, huimauksen yms. takia. Pienetkin automatkat on välillä yhtä tuskaa, joten nyt varauduin pahempaan. Eikä matka helppo ollutkaan.
Lisäksi ylimääräistä aikaa meni auton reistailun takia. "Auto" alkoi oirehtia runsaan 20 km ajon jälkeen... Noin 70 km ajon jälkeen ajo alkoi olla lähinnä rasittavaa ja kohdalle osui korjaamo, joten pysähdyimme sinne. Perille keskukseen pääsimme kuitenkin ajoissa. (Autosta stooria tarkemmin kohdassa Autot/Peugeot 807.)
Leiripaikka on Tampereella sijaitseva Diabeteskeskus, hienolla paikalla Näsijärven rannalla. Olimme olleet paikalla puolisen tuntia ja talon esittely alkanut, kun poikaa pisti ampiainen. Jippii. Ensimmäinen kerta, joten seurauksista ei ollut mitään tietoa. Lääkkeeksi homeopaattisia "helmiä", joita niitäkään ei ollut kaikkia mukana. Piti lääkitä sopivimmalla mukana olevalla lääkkeellä. Kipeä, polttava, punoittava kohta paisui aikansa, kunnes rauhoittui. Päästiin vähällä - onneksi. Viikko alkoi siis melko vaiherikkaasti, mihin tämä kaikki vielä päättyykään?!?
Maanantai-iltapäivään mennessä olimme esitelleet itsemme jo ainakin kolme kertaa "leikin" lomassa. Siis näitä "Kuka olet, Mistä tulet ja Miksi olet täällä?"-leikkejä, joita odotinkin innolla. (ARGH!)
Viikon ohjelmaan kuului aikuisille "istuntoja" eri kokoisissa ryhmissä. "Vetäjinä" vuoropäivinä lääkäri, diabeteshoitaja, ravintoterapeutti ja psykologi. Varsinaisia luentoja ei ollut, lähinnä ne olivat leppoisia (= hauskoja, rasittavia, väsyttäviä, huvittavia, antoisia) keskusteluhetkiä, joista toiset saivat enemmän irti kuin toiset. Kysymysten taso vaihteli ja olisimmekin kaivanneet jonkinlaisia "tasokursseja" ainakin joihinkin keskusteluihin. Paikalla oli monta vuotta sairastaneita, juuri sairastuneita ja kaikkea siltä väliltä. Tietysti juuri sairastuneet saivat viikosta luultavasti enemmän irti kuin me kauan sairauden kanssa eläneet. Samanlaisten asioiden kanssa "painiskelevat" hakeutuivatkin selkeästi toistensa seuraan. Asiaan vaikutti tietysti myös ryhmäjaot. 18 perheestä toisten kanssa tutustui enemmän, kun taas toiset jäivät melko vieraiksi. Suomen kartalla perheet sijoittuivat melko laajalle alueelle ja alueellisia eroja hoidoissa ja välineissä oli yllättävän paljon.
Lasten ja nuorten viikkoon kuului erilaista vapaa-ajan ohjelmaa ("istuntojen aikana"), oppimista diabeteksesta sekä sisarusryhmän keskustelut. Meillä koko viikon isoin juttu taisi olla, kun poika oppi pistämään insuliinit itseensä kynällä. Vaikka onkin pumppuhoito, on pistämisen taito kuitenkin jossakin vaiheessa opeteltava. Se on nyt opittu ja taitoa täytyy ylläpitää jatkossakin.
Leipomisryhmissä lapset/nuoret opettelivat samalla hiilihydraatti juttuja ja muita taitoja opittiin leikin ja tekemisen varjolla. Keskuksessa oli mahdollisuus uida sekä altaassa että järvessä. Allas tosin oli matalammasta päästäkin peräti 120 cm syvä ja syvemmästä päästä n. 180 cm, joten pienemmille lapsille se ei ollut aivan ihanteellinen paikka. Rantasaunasta sai varata ajan omalle perheelle ja liikuntasali oli myös käytössä koko päivän. Paikalla oli mahdollisuus pelata tennistä, jalkapalloa tai mennä kuntosalille ym. Vapaaehtoista vapaa-ajan ohjelmaa oli järjestetty myös iltaisin. Oli mm. nimikylttien askartelua oman huoneen oveen, perheolympialaiset ja pihasuunnistusta. Viimeisenä iltana aikaa vietettiin porukalla nuotiolla tikkupullia paistellen.
Tiistaina pojalle sattui yhteentörmäys liikuntasalissa ja sen seurauksena hän sai mustan silmän. (Toisen pojan vammoista ei ole tietoa.) Seuraavana päivänä poika liukui alas liukasta kalliota järveen, eikä olisi päässyt sieltä omin avuin ylös. Pienoinen paniikki kuului pojan äänessä, ennen kuin hänet saatiin "ongittua" ylös järvestä. Heti rannan tuntumassa on melko syvää ja olikin onni onnettomuudessa, että mitään ei sattunut. Tämä kaikki nyt oli odotettavissa meikäläisten tuurilla. Vielä olisi loppuviikko aikaa koheltaa lisää itse kunkin.
Eräs viikon kohokohdista lienee ollut (ainakin lähes kaikille) Särkänniemen reissu torstaina. Matka keskukselta Särkänniemeen ja takaisin tehtiin laivalla, mikä jo sinänsä oli hauska juttu. Osa porukasta meni omalla autolla, että sai enemmän aikaa hurvitteluun. Meillähän oli tuo "pieni" auto-ongelma, joten me turvauduimme laiva kyyditykseen. Sää oli huvittelupäivänä loistava, ellei jopa liian loistava. Meikäläiseltä paloi auringon paahteessa naama ja iski (taas kerran) auringonpistos. Jonot Särkänniemessä oli aivan huikean pitkät ja kokoajan tukalan kuuma. Muuten aivan loistava reissu.
Diabeteskeskuksesta ja viikosta noin yleisesti voisi kommentoida, että huoneet olivat siistit, mutta melko vaatimattomat. Vessat ja suihkut oli jokaisessa huoneessa, mutta esim. TV vain yleisissä tiloissa. Radiosta kuului vain yksi kanava, mutta kännykkä ja netti yhteys toimi meidän huoneessa moitteettomasti. Kuulemma kaikissa huoneissa ei ole yhtä hyvät yhteydet. Patjat ja tyynyt olivat... surkeat. Me saimme onneksi etukäteen hyvän vinkin asiasta ja otimme mukaan omat tyynyt. Luultavasti meikäläinen ei olisi nukkunut lainkaan, jos omaa tyynyä ei olisi ollut. Ruoka oli yltiö terveellistä; kevyttä, suolatonta ja sokeritonta - mautonta. Onneksi tarjolla oli monenlaisia mausteita vapaasti käytettävissä!
Luultavasti olisimme saaneet viikosta enemmän irti, jos olisimme päässeet leirille silloin kolme vuotta sitten kun alunperin haimme leirille. Nyt "evääksi" ei irronnut paljon mitään. Poika sai onneksi aika paljon irti viikosta ja sitähän me haimmekin. Uusia tuttavuuksia tuli 17 perheen verran ja osaan varmasti tullaan pitämään yhteyttä muodossa tai toisessa. (Luultavimmin Ei kuitenkaan naamakirjassa.)
Auton hajoamisesta, ampparin pistosta, mustasta silmästä, tahattomasta järviuinnista, auringon polttamasta ja - pistoksesta sekä mauttomasta ruo´asta huolimatta viikosta jäi kuitenkin positiivinen "jälkimaku suuhun".
Pahemminkin olisi voinut käydä...meikäläisten tuurilla.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Palaveri ja leiri
Toukokuussa pidettiin koulussa palaveri, jonne paikalle saapuivat meidän lisäksi pojan tuleva avustaja sekä koulun rehtori. Kovasti tuntui jännitystä olevan ilmassa koulun taholta. Pumppu on uusi asia avustajalle.
Syksyllä palaveerataan vielä lisää, myös opettaja on halukas tulemaan paikalle ja kuulemaan asiasta sekä tutustumaan myös pumppuhoitoon, vaikkei siihen varsinaisesti osallistukaan. Itse olen varautunut olemaan paikalla alkuun melko paljon, kunnes homma käy tutuksi. Poika osaa itse annostella insuliinit kaukosäätimestä, mutta ei vielä pumpusta. Ja hoidot vaativat kuitenkin vielä aikuisen valvontaa. Arvioinnit hiilareista ja insuliinien määristäkin on joskus hankalia. Kokoajan poika opettelee ja oppii uusia asioita omasta hoidosta.
Perhekurssillekin päästiin kolmen vuoden hakemisen jälkeen. Lieneekö se tulkittavissa nyt niin, että olemme tarpeeksi moniongelmaisia. Se, onko siellä (leirillä) meille mitään annettavaa on toinen juttu. Todennäköisesti se tulee olemaan pojalle kuitenkin antoisa viikko. Hän saa opetusta pistämisestä, joka sekin pitää opetella pumppuhoidosta huolimatta. Varajärjestelmänähän on kuitenkin insuliinikynät. Lisäksi lapset/nuoret opettelevat hiilareiden laskemista ravintoterapeutin kanssa. Ja tärkeintä lienee tavata muita saman kokeneita kavereita. Saa tuntea olevansa "normaali" - samanlainen kuin muutkin. Vertaistuen tarve ja tuki korostuu todennäköisesti tulevaisuudessa, myöhemmällä iällä, koska sen voi selvästi huomata jo nyt.
Leirin annista myöhemmin lisää.
Syksyllä palaveerataan vielä lisää, myös opettaja on halukas tulemaan paikalle ja kuulemaan asiasta sekä tutustumaan myös pumppuhoitoon, vaikkei siihen varsinaisesti osallistukaan. Itse olen varautunut olemaan paikalla alkuun melko paljon, kunnes homma käy tutuksi. Poika osaa itse annostella insuliinit kaukosäätimestä, mutta ei vielä pumpusta. Ja hoidot vaativat kuitenkin vielä aikuisen valvontaa. Arvioinnit hiilareista ja insuliinien määristäkin on joskus hankalia. Kokoajan poika opettelee ja oppii uusia asioita omasta hoidosta.
Perhekurssillekin päästiin kolmen vuoden hakemisen jälkeen. Lieneekö se tulkittavissa nyt niin, että olemme tarpeeksi moniongelmaisia. Se, onko siellä (leirillä) meille mitään annettavaa on toinen juttu. Todennäköisesti se tulee olemaan pojalle kuitenkin antoisa viikko. Hän saa opetusta pistämisestä, joka sekin pitää opetella pumppuhoidosta huolimatta. Varajärjestelmänähän on kuitenkin insuliinikynät. Lisäksi lapset/nuoret opettelevat hiilareiden laskemista ravintoterapeutin kanssa. Ja tärkeintä lienee tavata muita saman kokeneita kavereita. Saa tuntea olevansa "normaali" - samanlainen kuin muutkin. Vertaistuen tarve ja tuki korostuu todennäköisesti tulevaisuudessa, myöhemmällä iällä, koska sen voi selvästi huomata jo nyt.
Leirin annista myöhemmin lisää.
torstai 14. toukokuuta 2009
Entäs sitten hyperglykemia?
Hyperglykemia tarkoittaa sitä, että verensokeri on normaalia korkeampi, yli 15 mmol/l. Näin voi olla, jos on syönyt ison aterian, etenkin paljon hiilihydraattipitoista ruokaa tai kun on esimerkiksi sairaana/kuumeessa tai on ottanut/saanut liian vähän insuliinia.
Ihmisen, jolla ei ole diabetesta, verensokeri ei yleensä nouse yli 8,0 mmol/l. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa verensokeri pyritään pitämään mahdollisimman normaalina, eli yli 8 mmol/l olevat verensokeriarvot ovat diabeetikollakin korkeita verensokereita. Tyypin 1 diabeteksessa, kuten meillä, ennen ateriaa sokeriarvon olisi hyvä olla 4-7 mmol/L ja aterian jälkeen 7-10 mmol/L.
Lyhytkestoinen hyperglykemia ei yleensä ole vakava tila, mutta erittäin korkealle noustessaan verensokeri voi aiheuttaa vaaratilanteen, jos tilaa ei tunnisteta ja hoideta oikein.
Pitkään jatkuessaan voi lieväkin korkea verensokeri aiheuttaa vakavia diabeettisia komplikaatioita eli lisäsairauksia. Verensokeria voi melkein aina alentaa itse.
Oireita liian korkeasta verensokerista voivat olla kova jano ja siitä seurauksena jatkuva tarve käydä vessassa tai väsymys ja uneliaisuus. Näistä oireista meillä alkoi hälytyskellot soimaan ja epäilys diabeteksesta heräsi, ennenkuin saimme varsinaisen diagnoosin. Muita oireita voi olla myös nälkä, näkö voi hämärtyä tai jaloissa voi tuntua kouristuksia. Nämä kaikki oireet voivat kuvata myös diabeteksen varhaisoireita, ennenkuin sairaus on todettu.
Hallitsemattoman korkean verensokerin muita oireita ovat oksentelu, tajuttomuus ja asetonin (pilaantuneiden hedelmien) haju hengityksessä. Tällöin kyseessä on diabeteskooma, joka on hoidettava sairaalassa. Epäselvässä tapauksessa hiilihydraatin anto ei vahingoita koomapotilasta.
Mikäli verensokeri on korkealla on hyvä tehdä virtsan tai veren ketoainetesti varalta. Ketoaineita syntyy, jos elimistössä ei ole tarpeeksi insuliinia. Verensokeri olisi hyvä mitata uudelleen ennen seuraavaa ateriaa ja tarvittaessa säätää insuliiniannos verensokeriin sopivaksi. Mikäli käytössä on pikainsuliinia, sillä voidaan yleensä turvallisesti korjata korkeita verensokeriarvoja.
Päivittäisen rutiinin noudattaminen auttaa välttämään korkeaa verensokeria. Verensokeri pysyy useimmiten aisoissa, kun ottaa insuliinin, syö ateriat ja liikkuu säännöllisesti. Toisaalta mittaamalla verensokerin usein ja säätämällä insuliiniannokset ruokamäärään ja liikuntaan sopivaksi, voi elää joustavammin.
Ihmisen, jolla ei ole diabetesta, verensokeri ei yleensä nouse yli 8,0 mmol/l. Tyypin 2 diabeteksen hoidossa verensokeri pyritään pitämään mahdollisimman normaalina, eli yli 8 mmol/l olevat verensokeriarvot ovat diabeetikollakin korkeita verensokereita. Tyypin 1 diabeteksessa, kuten meillä, ennen ateriaa sokeriarvon olisi hyvä olla 4-7 mmol/L ja aterian jälkeen 7-10 mmol/L.
Lyhytkestoinen hyperglykemia ei yleensä ole vakava tila, mutta erittäin korkealle noustessaan verensokeri voi aiheuttaa vaaratilanteen, jos tilaa ei tunnisteta ja hoideta oikein.
Pitkään jatkuessaan voi lieväkin korkea verensokeri aiheuttaa vakavia diabeettisia komplikaatioita eli lisäsairauksia. Verensokeria voi melkein aina alentaa itse.
Oireita liian korkeasta verensokerista voivat olla kova jano ja siitä seurauksena jatkuva tarve käydä vessassa tai väsymys ja uneliaisuus. Näistä oireista meillä alkoi hälytyskellot soimaan ja epäilys diabeteksesta heräsi, ennenkuin saimme varsinaisen diagnoosin. Muita oireita voi olla myös nälkä, näkö voi hämärtyä tai jaloissa voi tuntua kouristuksia. Nämä kaikki oireet voivat kuvata myös diabeteksen varhaisoireita, ennenkuin sairaus on todettu.
Hallitsemattoman korkean verensokerin muita oireita ovat oksentelu, tajuttomuus ja asetonin (pilaantuneiden hedelmien) haju hengityksessä. Tällöin kyseessä on diabeteskooma, joka on hoidettava sairaalassa. Epäselvässä tapauksessa hiilihydraatin anto ei vahingoita koomapotilasta.
Mikäli verensokeri on korkealla on hyvä tehdä virtsan tai veren ketoainetesti varalta. Ketoaineita syntyy, jos elimistössä ei ole tarpeeksi insuliinia. Verensokeri olisi hyvä mitata uudelleen ennen seuraavaa ateriaa ja tarvittaessa säätää insuliiniannos verensokeriin sopivaksi. Mikäli käytössä on pikainsuliinia, sillä voidaan yleensä turvallisesti korjata korkeita verensokeriarvoja.
Päivittäisen rutiinin noudattaminen auttaa välttämään korkeaa verensokeria. Verensokeri pysyy useimmiten aisoissa, kun ottaa insuliinin, syö ateriat ja liikkuu säännöllisesti. Toisaalta mittaamalla verensokerin usein ja säätämällä insuliiniannokset ruokamäärään ja liikuntaan sopivaksi, voi elää joustavammin.
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Hypoglykemian uhka
Heti alkuviikosta verensokerit ovat taas olleet kovin matalia (2-3 mmol/L), yksittäisiä "piikkejä" lukuunottamatta. Pitkäkestoista insuliinia vähennettiin tänä aamuna ja nyt tarkkaillaan minkälainen vaikustus sillä on.
Hypoglykemia tarkoittaa matalaa verensokeripitoisuutta. Oireita voi ilmaantua, kun verensokeri laskee alle 3 mmol/litra. Oireita voivat olla esimerkiksi nälkä, kiukuttelu ja kärsimättömyys, kuten meidän tapauksessamme. Muita oireita voivat olla vaikka heikkous, vapina ja tärinä, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, ahdistus, huimaus tai aggressiivisuus.
Ulkoilu ja runsas liikunta voivat laskea sokeripitoisuutta, jolloin voi olla hyvä nauttia ylimääräistä välipalaa ennen urheilusuoritusta tai jopa kesken suorituksen, ainakin siinä tapauksessa, että kyseessä on pitkäkestoinen tapahtuma. Myös vatsataudin seurauksena verensokeri voi laskea vaarallisen alas, koska insuliinipistokset on otettava vaikkei pystyisi mitään syömään tai mikään ei pysyisi sisällä. Silloin on todennäköistä, että joutuu sairaalaan sisälle vähäksi aikaa, kunnes arvot taas normalisoituvat.
Pahimmassa tapauksessa matala verensokeri voi aiheuttaa tajuttomuuden tai šokin, joka voi johtaa epäsuotuisassa ympäristössä jopa kuolemaan. Hypoglykeemisen henkilön tulisi nauttia heti hiilihydraattipitoista ravintoa veren glukoosipitoisuuden nostamiseksi. Hyviä vaihtoehtoja, joista saa 20 g nopeasti imeytyvää sokeria, ovat mm. sokeripitoinen "pillimehu" (jota meilläkin on aina mukana), 2 rlk hunajaa, lasillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa tai mehua, omenaa (n.200g = pari kpl) tai 2 rkl rusinoita. Tämä nostaa yleisesti verensokeriarvoja (1-2 mmol/l) 5-10 minuutissa. Meillä korjaukseen riittää 10g hiilihydraattia. Korjauksen jälkeen tulisi nauttia vielä välipala tai kunnon ateria, ettei veren sokeripitoisuus laske heti uudelleen.
Mikäli ihminen ei pysty enää nielemään, ensiapuna voi sivellä suun limakalvoille esimerkiksi hunajaa, siirappia tai sokeria. Vakavassa hypoglykemia tapauksessa pitäisi ensiavuksi antaa glucagen-pistos.
Ihmiset reagoivat hyvin eritavalla matalaan verensokeriin ja sen takia onkin tärkeää, että jokainen oppisi tunnistamaan omat oireensa. Meillä, 4-vuotiaan lapsen kohdalla se on vaikeaa, koska hän ei osaa vielä itse tunnistaa oireitaan.
Hypoglykemia tarkoittaa matalaa verensokeripitoisuutta. Oireita voi ilmaantua, kun verensokeri laskee alle 3 mmol/litra. Oireita voivat olla esimerkiksi nälkä, kiukuttelu ja kärsimättömyys, kuten meidän tapauksessamme. Muita oireita voivat olla vaikka heikkous, vapina ja tärinä, uneliaisuus, sekavuus, hikoilu, ahdistus, huimaus tai aggressiivisuus.
Ulkoilu ja runsas liikunta voivat laskea sokeripitoisuutta, jolloin voi olla hyvä nauttia ylimääräistä välipalaa ennen urheilusuoritusta tai jopa kesken suorituksen, ainakin siinä tapauksessa, että kyseessä on pitkäkestoinen tapahtuma. Myös vatsataudin seurauksena verensokeri voi laskea vaarallisen alas, koska insuliinipistokset on otettava vaikkei pystyisi mitään syömään tai mikään ei pysyisi sisällä. Silloin on todennäköistä, että joutuu sairaalaan sisälle vähäksi aikaa, kunnes arvot taas normalisoituvat.
Pahimmassa tapauksessa matala verensokeri voi aiheuttaa tajuttomuuden tai šokin, joka voi johtaa epäsuotuisassa ympäristössä jopa kuolemaan. Hypoglykeemisen henkilön tulisi nauttia heti hiilihydraattipitoista ravintoa veren glukoosipitoisuuden nostamiseksi. Hyviä vaihtoehtoja, joista saa 20 g nopeasti imeytyvää sokeria, ovat mm. sokeripitoinen "pillimehu" (jota meilläkin on aina mukana), 2 rlk hunajaa, lasillinen sokeripitoista virvoitusjuomaa tai mehua, omenaa (n.200g = pari kpl) tai 2 rkl rusinoita. Tämä nostaa yleisesti verensokeriarvoja (1-2 mmol/l) 5-10 minuutissa. Meillä korjaukseen riittää 10g hiilihydraattia. Korjauksen jälkeen tulisi nauttia vielä välipala tai kunnon ateria, ettei veren sokeripitoisuus laske heti uudelleen.
Mikäli ihminen ei pysty enää nielemään, ensiapuna voi sivellä suun limakalvoille esimerkiksi hunajaa, siirappia tai sokeria. Vakavassa hypoglykemia tapauksessa pitäisi ensiavuksi antaa glucagen-pistos.
Ihmiset reagoivat hyvin eritavalla matalaan verensokeriin ja sen takia onkin tärkeää, että jokainen oppisi tunnistamaan omat oireensa. Meillä, 4-vuotiaan lapsen kohdalla se on vaikeaa, koska hän ei osaa vielä itse tunnistaa oireitaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)